Subjektiivinen päivähoito-oikeus taaperoilla

Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa sitä, että jokaisella lapsella on oikeus täysiaikaiseen yli 20h/viikko päivähoitoon. Oikeus on myös niiden vanhempien lapsilla joiden vanhemmat ovat kotona. Subjektiivista päivähoito-oikeutta on rajoitettu vuosina 2016-2019. Vuodesta 2020 alkaen kaikilla lapsilla on ollut oikeus kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen. 

Mielestäni subjektiivinen päivähoito-oikeus on varsin moni piippuinen asia. Ymmärrän, että tässäkään asiassa asioita ei voida ajatella musta-valkoisesti. On erilaisia perheitä ja on erilaisia tilanteita. Ymmärrän täysin, että vanhempien käydessä töissä lapsen on oltava hoidossa. Ymmärrän täysin, että lapsi jolla on erityishaasteita hyötyy varhaiskasvatuksesta.

Asia jota en ymmärrä on alle 3-vuotiaat lapset jotka laitetaan päiväkotiin täysipäiväisesti, vaikka vanhempi olisi kotona vauvan kanssa. Moni vanhempi vetoaa tässä haluun keskittyä vauvaan. Onko kuitenkaan oikein, että vauvan tultua pieni isosisarus sysätään pois kotoa vanhemman luota? 

Kuva: Pixabay

Toisena perusteluna usein kuulee, että lapsi kaipaa kavereita ja aktivointia. On hyvä muistaa, että erityisesti alle 2-vuotiaat lapset leikkivät usein rinnakkain, mutta eivät vielä yhdessä. Pieni taapero kaipaa eniten rutiineja ja turvallista yhdessä oloa. Pienelle lapselle arjen aktiviteeteiksi riittää hyvin kodin askareisiin osallistuminen, ulkoilu ja kotona leikkiminen. Lapsi ei oikeasti kaipaa joka päivä ohjattua ja suunniteltua toimintaa ympärilleen. Tilanne on täysin eri, kun aletaan puhua 3-5-vuotiaista lapsista jotka varmasti enemmän näitä asioita kaipaavatkin. 

Olen työskennellyt päiväkodissa alle 3-vuotiaiden ryhmässä. Ajatus siitä, että päiväkodissa on paljon ohjattua toimintaa ja mukavaa toimintaa on ihana. Tosi asiassa, jos ryhmässä on paikalla 12 alle 3-vuotiasta lasta on päivä monesti niin aikuisille kuin lapsillekin melkoista selviytymistä. Päivän aikana todennäköisesti on yksi pieni ohjattu tuokio, mutta muuten päivä koostuu vapaasta leikistä, ulkoilusta, ruokailusta ja päiväunista. 

Lapsen päivä sisältää siis useita siirtymä tilanteita joissa hän kaipaisi runsaasti aikuisen tukea. Kuitenkin aikuisia on yleensä paikalla kolme ja lapsia voi olla se 12. Jokainen ymmärtää, että kovin yksilöllistä huomiointia ei ole mahdollista tässä tarjota, vaan homma menee enemmän liukuhihnaksi. 

Omalla kohdallani päiväkodissa työskentely avasi silmäni ja toivonkin, että voisin pitää oman lapseni mahdollisimman pitkään kotona. Ymmärrän taloudelliset paineet laittaa lapsi päiväkotiin ja ymmärrän toisinaan sen olevan pakollista. Kuitenkin toivon, että jokainen vanhempi joka on esimerkiksi vauvan kanssa kotona pohtisi laittaako sen taaperon sinne päiväkotiin? 

Ja tarkoitukseni ei tällä postauksella lytätä varhaiskasvatusta. Haluan vain herättää ajatuksia siitä, että voisiko tilanteen niin salliessa kotihoito olla paras vaihtoehto taaperolle? Suomessa on hyvä varhaiskasvatusjärjestelmä, mutta valitettavasti suhdeluvut ovat monesti pielessä aikuisten suhteessa lasten määrään. Se että isompien ryhmässä voi olla paikalla 21lasta ja kolme aikuista on mielestäni hurjaa. Hyvä on myös muistaa, että nämä kolme aikuista eivät ole kaikki paikalla koko aikaa. Yksi saattaa tulla aikaisin aamulla ja lähteä jo ajoissa ennen iltapäivän ulkoilua kotiin. Tässä tilanteessa iltapäivällä saattaakin olla tilanne, että paikalla on kaksi aikuista ja huonolla tuurilla ne kaikki 21lasta. 

Varhaiskasvatus on suomessa laadukasta ja siihen tulisi panostaa enemmän. Suhdelukuja lasten ja aikuisten välillä pitäisi arvioida uudestaan. Uskon monen varhaiskasvatuksessa työskentelevänkin toivovan tätä. Myös työstä saatava palkka on pieni siihen nähden kuinka vastuullista työtä varhaiskasvatuksessa tehdään!

Lopuksi haluan vielä nostaa hattua kaikille niille upeille ammattilaisille, jotka edelleen jaksavat tehdä töitä varhaiskasvatuksen parissa!