Tänään vietetään isänpäivää kuten joka marraskuun 2.sunnuntai. Itselleni tämä päivä on ollut jo lapsuudesta asti vaikea. Isäni on kuollut, kun olen ollut ala-aste ikäinen. Lapsena koulussa muistan kuinka askartelin kortteja papalle, mutta kyllä silti joka vuosi harmittelin kun alettiin isänpäivä askarteluja tekemään.
Erilaisista perhetilanteista johtuen voisikin olla hyvä pohtia onko esimerkiksi varhaiskasvatuksessa ja koulussa tarpeen tehdä näitä isän- ja äitienpäivä askarteluja? Nykyisin perheitä on niin monenlaisia joten varmasti lähes joka luokassa tai päiväkotiryhmässä on joku jolle tällaisen askartelun tekeminen on vaikeaa. Ymmärrän ettei yhden takia muiden pidä kärsiä, mutta itse tämän kokemuksen kokeneena herättäisin meitä aikuisia pohtimaan voisiko nämä lahja-askartelut tehdä kotona? Näin ei kenellekään tulisi paha mieli, jos elämässä ei ole sitä isää tai äitiä kenelle tehdä se kortti.
 |
| Kuva: Pixabay |
Lapsuuden jälkeen olen yrittänyt ajatella isänpäivän olevan päivä muiden joukossa, mutta silti joka vuosi isänpäiväkorttien ilmestyessä kauppoihin huomaan mielialan menevän alaspäin. Itse isänpäivänä olen monesti käynyt hautausmaalla ja muuten vain viettänyt tavallista sunnuntai päivää.
Nyt raskauden myötä olen kuitenkin ajatellut, että ehkä tämä on viimeinen isänpäivä ilman suurempaa merkitystä. Tulevaisuudessa isänpäivään voi taas liittyä iloa, koska juhlitaanhan silloin miestäni eli tulevan lapsemme isää. Eli tuleva vauva tulee muuttamaan tämän yhden vuoden vaikeista päivistä merkityksen taas positiivisempaan suuntaan.
Tämän postauksen myötä haluan toivottaa kaikille iseille, bonusiseille, papoille, ukeille ja vaareille oikein ihanaa isänpäivää 💕
Seuraathan jo instagramissa: Arjen palaset
Kommentit
Lähetä kommentti